P1010121.jpg

 

Tänään 3.12. tulee tasan 8 vuotta siitä kun kuopuksemme syntyi. Oli aamuyö, ja tähän aikaan 8 vuotta sitten sylissäni tuhisi 6 tunnin ikäinen poika. Tuo pienen pieni poika, joka teki tytöstämme isosiskon ja meistä onnelliset vanhemmat. Perheemme oli valmis. Koliikki vaivasi pientä poikaa hänen ensimmäiset kuukaudet, mutta sen jälkeen pojasta kuoriutui hymyilevä ja nauravasilmäinen poika. Rauhallinen ja tyytyväinen lapsi.

 

pullap%C3%A4iv%C3%A4.jpg

 

Vaan kun poika oppi kävelemään, siitä saakka onkin menoa riittänyt! ;)

2 vuoden ikäero on ilmeisesti ollut sopiva sillä he ovat aina viihtyneet keskenään, vieläkin. Nykyisin toki sisarusten välillä syntyy kahnauksia mitä ihmeellisimmistä asioista, mutta muistellessani omaa lapsuuttani, se on ilmeisesti normaalia? ;) Mainiota on huomata kuinka nämä kaksi toisinaan "liittoutuvat" yhteen ja mitä milloinkin kehittävät pääni menoksi yhteisestä sopimuksesta.

 

IMG_0978.jpg

 

Karkkirosvo.jpg

 

Poikamme on pienestä saakka ollut varsinainen herkkusuu ja tuossakin kuvassa vietimme perheen kesken pikkujouluja jolloin karkkirosvolle riitti pienikin tilaisuus ottamaan karkkirasian olohuoneen pöydältä omaan huoneeseensa ;)

 

IMG_1536.jpg

 

Hän on innokas ulkoilija ja luonnontutkija. Poika jos saisi päättää, aloittaisi hän ulkoilut aamusti ja palaisi sisälle yöunille. :) Pienempänä ollessaan kesällä pojan housun taskut olivat aina täynnä kerättyjä kiviä, käpyjä, oksan palasia ym. Kerran löysin sieltä jopa sammakon! Ne ovat kuulemma hänen "aarteitaan."

 

IMG_6991.jpg

 

Nyt poikamme on toisella luokalla, mutta muistan hänen ensimmäisen koulupäivänsä. Reppu oli isompi kuin koko mies! :D Aluksi, ennen kuin koulutaival oli vielä alkanutkaan ajattelin iloisesti kuinka hienoa on kun molemmat lapsemme ovat jo kouluikäisiä. Kunnes koitti se päivä.. Kotiin palatessani saattaessani pojan ensimmäiselle koulupäivälle ymmärsin sen totuuden että todentotta se kuopuskin on kouluikäinen. Myönnän sen jopa olleen hetken aikaa minulle melkoisen kova asia sulatella ja tottua siihen. Poika on kuitenkin innokas koululainen ja viettää siellä kavereiden kanssa iloisesti päiväänsä.

 

IMG_4231.jpg

 

Vaan nyt tuo pieni mies on innokas jalkapallon pelaaja ja jalkapallo on hänen elämänsä. Eivätkä hänen suunnitelmansa tulevaisuudessa jalkapallon osalta ole kovinkaan vaatimattomia! :) Ja hyvä niin, haaveita ja tavoitteita pitää olla. Olen antanut talvisin luvan pelata jalkapalloa sisällä ja sen myötä jokainen mahdollinen rikki menevä esine on siis jo rikottu! ;) Pallo kulkeen pojan mukana vaikka aamupala pöytään saakka ja yhdenkään pallon (ja niitä siis riittää!) ohitse ei voida kävellä ilman että edes kerran palloa on potkaistava. :)

 

onni%20ja%20kerttu.jpg

 

Jossakin välissä tuo pikkumies otti niin kovaa kasvupyrähdystäkin että tämä äiti on tokaluokkalaista poikaansa enää 25 cm pidempi ;) Hänen toteamukset ja lausahdukset ovat aivan legendaa ja niistä riittää naurua ja iloa jaettavaksi! Hänen tyylistään voisi jokainen ottaa mallia jossakin kohtaa elämässä: "Ei se nyt niin tarkkaa ole, vähän sinne päin". ;) Tilannekomiikka on tällä miehellä hallussa ja sanavarasto mitä mainioin! :D Sydän syrjälläni on saanut seurata pojan kasvamista ja päivittäinen ajatukseni onkin: "Mitähän se nyt seuraavaksi keksii?" :D Mutta eikös se niin mene että tekevälle sattuu..? ;)

Onnea Rakkauspakkaus! <3