Jouluaatto aamuna nousin aikaisin laittamaan riisipuuron uuniin. Olin laittanut edeltävänä iltana suurimot ja maidon vuokaan jo valmiiksi jääkaappiin odottamaan aamua ja kävin vain nostamassa vuoan uuniin. Menin takaisin peiton alle odottelemaan puuron valmistumista vielä kun muutkin nukkuivat. Päätimme nukkua niin pitkään kuin nukuttaa..

 

 

Klo 8 aikaan huomasin eteisestä näkyvän valoa, poikamme oli siis hereillä. ;) Hän juoksi innoissaan kuusen alle katsomaan olisiko perinteinen Taneli Tonttu tuonut karkkikarttaa taas! Vaan eipä ollut.. Pikkuhiljaa tyttökin heräili ja mennessään takalle katsomaan joulusukkiaan huomasivat he, että Taneli oli jättänyt kirjeen sinne!

 

 

Taneli ei ollutkaan piilottanut karkkeja ympäri kotia joita vihjeiden avulla etsittäisiin, vaan oli muuttanut karttaansa! Nyt oli vuorossa vihjeitä vihjeiden perään! Aina löytäessään yhden piilotetun vihjepaikan oli vihje seuraavalle vihjepiilolle jne.. Vijeet olivat jopa melkoisen vaativia ja haastavia. Viimeinen vihje oli: avaa ulko-ovi ja oven takaa löytyi iso herkkukori (josta en ehtinyt napsia edes kuvaa kun lapset innoissaan sen jo avasivat!). Samassa kirjeessä Taneli kertoi että tiesi Joulupukin tulevan iltapäivällä...

 

 

Uunipuuron sopivasti jäähdyttyä söimme aamupalamme.

 

 

Riisipuuroa, kanelia, sokeria ja lasillinen maitoa kuului minun jouluiselle aamupalalleni.

 

 

Aamupuuron jälkeen menimme mieheni kanssa juomaan aamukahvit vielä peiton alle tv:tä katsoen. Samalla napsin muutaman (kourallisen!) lakritsipaloja. ;) Jouluna ei ole väliä vaikka aamulla herkuttelisi.. :)

 

 

Samalla ihastelin ikkunasta näkyvää ilmaa: lunta! Kuvassa ei huomaa sitä lumipyryä joka valtasi aattoaamun! Lunta tuli melkoisen paljon ja aattona meni lumitöihin melkoisen kauan aikaa.

Olimme päättäneet että aatto olisi lähinnä leppoisa eikä aikataulutettuja menoja oteta päivälle vaan mennään sen mukaan mikä sen hetkinen fiilis on. Emme tietäneet, menemmekö tänä vuonna perinteiselle joulukirkko käynnille yömessuun vai emme, tai missä kohtaa päivää kävisimme joulusaunassa.

 

 

Lapset katselivat lastenohjelmia.

 

 

Pikkuhiljaa päivä alkoi valkenemaan ja miehen lähtiessä ulos lumitöihin, aloitin ruoan ja kattauksen valmistamisen. Olimme kutsuneet mieheni vanhemmat ja siskon perheineen meille Jouluruokailulle klo 13.30. Päätimme että menisimme saunaan vasta illemmalla emmekä päivällä kuten yleensä.

 

 

 

 

 

Kattaus oli tänä vuonna punainen. Nuorena pidin kovasti vihreästä ja keräsin vihreän väristä astiastoa. Kaapissa ne edelleenkin ovat käyttämättöminä joten päätin päästää vihreät lasit käyttöön monen vuoden jälkeen. Mielestäni olivat jopa todella jouluisen kauniit yhdistettynä punaiseen! Hieman helminauhaa ja leipälautaselle pala Fazeria herättelemään ruokahalua. ;)

 

 

Keittiö runsaudessaan!

 

 

Jouluruokamenu:

* Rosolli

* Sienisalaatti

* Oliivit

* Graavilohi

* Kylmäsavustettu lohi

 

 

* Vihreä fetasalaatti

* Savustettu lohi (Kiitos Pappa!)

* Lihapullat

 

 

* Punaviinikastiketta

* Mustaherukkahyytelöä

* Sinappia

* Kalkkunaa

 

 

* Keitetyt perunat

* Lanttulaatikko

* Perunalaatikko

* Maksalaatikko

 

 

* Mallaslimppua

* Aura- pippuri-, valkosipuli- ja valkohomejuustoa

 

 

Kyllä näillä vatsat tuli täyteen! :)

 

 

Ruokailun jälkeen siirryimme olohuoneen puolelle sulattelemaan ruokaa. Hetken istuttuamme oli olohuoneen ikkunan takana uskomaton näky:

 

 

Ja jokainen voi kuvitella sen riemun! :D

 

 

Sisälle päästyään Joulupukki laulatti väkeä muutaman kerran ja istutti lapset syliinsä. Huvittuneena katsoin meidän perheen "vauvaamme" joka itsekin on joulun lapsi. Muutamia vuosia sitten tuo pienen pieni poika istui pukin sylissä tonttupuku päällänsä ja jotenkin kummasti nyt alkaa jo pukin polvet notkumaan vuosi vuodelta enemmän. ;) Miten meidän vauvat voi olla jo noin isoja? Ja onko enää Jouluja joissa nämä minun vauvani uskovat Joulun taikoihin joita heille kovasti yritän luoda?

 

 

 

Haaveilemani lahjakin löytyi paketista. <3

 

 

 

Ystävät olivat muistaneet rusaasti, voi heitä ihanuuksia! <3

 

 

 

 

Lahjashown jälkeen kahvittelimme vielä piparikakulla sekä kardemummakahvikakulla.

 

 

Illan saapuessa talo tyhjeni vieraista ja aattoilta alkoi. Lapset leikkivät ja pelailivat innoissaan eivätkä malttaneet lähteä saunomaan. Niimpä päätimme ryhtyä pelailemaan lahjaksi saatuja pelejä koko perheen voimin.

 

 

Poikamme joka on äärimmäisen voitontahtoinen ja kunnianhimoinen järjesti melkoista viihdettä pelin kulkiessa eteenpäin. :D Aina häviöllä ollessaan oli pettymys niin suuri, mutta kun sisko oli häviöllä riemu oli ylimmillään! ;) Onneksi sisko osaa ottaa häviöt hieman paremmin ja näin pikkuveikka sai järjestää showt yksinään. :D Jokatapauksessa pelit saatiin loppuun saakka pelatuksi ja kaikilla oli hyvä mieli, jopa veikalla. ;)

Eilen pelasimme Monopolya ja siinä aika-ajoin lenteli setelit ja hotellit ympäriinsä! :D Totesin miehelleni että toivottavasti poikamme ei ole aikuisena aloittelemassa uraa yrittäjänä tai voi olla melkoisen tuulista ja myrskyisää meininkiä.. ;)

 

 

Seuraavaan aattoillan peliin tarvitsin jo hieman herkkuevästä. ;)

 

 

Iltaa mennessä eteenpäin alkoi oma flunssani voimistumaan ja vei sohvan pohjalle huilimaan. Ihastelin sohvalla maatessani kuustamme ja joulun tunnelmaa. Yökirkko oli kyllä täysin unohdettu ajatus ja saunaakaan kukaan ei malttanut lähteä. Niimpä kävimme vain pesulla tällä kertaa ilman joulusaunaa. Iskä päätti aloittaa lasten kanssa vielä kolmatta peliä aattoiltana, peliä jonka tytär sai lahjaksi ja seurasin sohvalta huvittuneena pelihetkeä ja totesin että iskä taitaa olla ainoa keskittymiskykyinen. ;)

 

 

Pelailujen jälkeen tämä perhe suuntasikin iltapalan kautta unten maille ja uni tuli kyllä melkoisen nopeasti jokaisen silmään. Aatto oli mielestäni onnistuneen rento ja fiiliksen mukainen. Taitaa olla että tästä eteen päin karsimme joulusta pois vielä aikataulutukset pois mikäli ne eivät päivään vain asetu ilman suurempia järjestämisiä. Vaikka aaton saunat ja kirkot jäivät välistä, välittyi koko perheelle siitä huolimatta varmasti perinteinen joulu. Oli yhdessäoloa ja rentoa olemista.

Mikään ei voita lasten silmistä näkyvää riemua Joulusta ja lapsen uskoa joulun taikaan. Voi kun sitä saisi ylläpidettyä aina! <3

********************************************************************************************************************************************