Perinteinen Jouluaatto-postaus tulee omana tarinana erikseen, joten kirjoitan kuvien kera ennen ja jälkeen aaton. ;)
Eteinen sai myös jouluksi hieman vaihtelua.
Pikkueteiseen ripustin narun johon laitoin jokaisen saapuneen joulukortin esille.
Ystäviltä tulleet paketit päätyivät kuusen alle odottelemaan aattoa.
Päivää ja paria ennen valmistelin jouluruokia, joululimppuja, maustekakkuja ja konjakkisinappia joista osa menivät läheisten muistamiseen ja jouluterveisiksi käydessämme kiertelemässä isoisovanhempia, kummeja ja isovanhempia.
Myös perheemme karvaisempi väki odotteli joulua. ;) Pumpuli kuvassa taas lempparipaikallaan: takan eduslasin päällä. :) Vaan toisella karvakaverillamme Joulu ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan...
Eikä ollut kovinkaan helppo tehtävä joulun alla saada eläinlääkäriaikoja.. Onneksi aika saattiin ja Kerttu sai sairauteensa hoitoa ja oloon helpotusta.
Minuakin lahjottiin jouluaattona! ;) Laitan vielä aattopostauksessa lahjoista lisää. :)
Mutta kuten aina, myös tänä jouluna se oma vakituinen perinteeni toistui: tulin kipeäksi. Kuten kerroin, ajattelin minimoida riskin sairastumiseen ottamalla tällä kertaa muovikuusen epäillessäni aidon allergisoivan minua sekä hellittäneen joulun alla monella tapaa jotta pientäkään stressiä ei tule. Eli, todistettvasti aidolla kuusella tai ilman ja kovalla stressillä tai ilman sama lopputulos! :/ Viikkoja ennen aattoa jo aiemmin flunssailin, mutta kuten aina, joulupäivänä se sitten iski kunnolla päälle. :( Noh, eipä auta kuin sairastaa tauti pois.
Eilen ajelimme vanhempiemme mökille syömään. Olin alunperin ajatellut laittautuvani oikein nätiksi joulun kunniaksi ja suunnittelin jo kihartavani hiuksia, laittavani ihanan mekon päälle ja kerrankin ajan kanssa laittautuvani arkimeikkausta enemmän. No tuota.. flunssa vei kyllä kaiken energian irti siitä ajatuksesta ja lopputulos oli mökille lähtöä varten tämä:
Ja voin kertoa: hiuksia ei ollut kiharrettu eikä huulia punattu! ;) Pakkasta oli huimasti mutta olin niin onnellinen että joulusta tuli luminen!
Illalla lähdimme mökiltä takaisin kotiin päin ja päätimme mieheni kanssa syödä viimeiset suklaat pois leffaa katsellen.
Joulun vietto onnellisesti ohitse ja niin mahtavaa saada vain olla ja levätä.
23.12 kävimme sytyttämässä kynttilät hautausmaalla. Matkalla sanoin miehelleni kuinka toisinaan sitä elämä tuntuu niin epäreilulta ja väärältä. Olisin niin monesta asiasta valmis luopumaan saadessani erään rakkaan ihmisen lähelleni vaikka vain yhdeksi päiväksi. Saisin esitellä lapseni ja kertoa kuinka hyvin minulla kaikki asiat elämässäni ovat. Tai vaikka vain halata ja toivottaa hyvää Joulua.
Taivas tietää laulun sanoin:
"Taivas tietää koskaan en voi unohtaa, mitä on kun paljon rakkautta saa."
<3
Kommentit