Tänä vuonna ensimmäistä kertaa lapset saivat avata ensimmäiset paketit puolen yön aikaan kun elettiin jo Jouluaaton alkua. Hääräilin joulua myöhään yöhön ja lapsetkin olivat aaton odotuksesta pirteänä. Lahjojen jälkeen kuitenkin lapset siirtyivät jo unten maille viimeinkin ja sain loput hommat hoidetuksi ennenkuin itsekin lähdin laskemaan lampaita.

 

 

Puolilta öin poikamme valitsi paketin jonka sisällön jo tiesi, halusi kuulemma ranteeseensa heti aamusti jo toivomansa Tommy Hilfigerin rannekorun. (Kiitos kummeille!). Tytär valitsi paketin jonka sisällöstä paljastui tyttären toivoma peli.

 

 

Heräsin herätyskelloon klo 7.30 jolloin lähdin keittiöön laittamaan uuniriisipuuron ainekset vuokaan ja vuoka uuniin. Olin tehnyt jääkaappiin kylmäkohotetun sämpylätaikinan ja valmistelin sämpylät paistovalmiiksi. Painelin hetkeksi vielä peiton alle huilaamaan ja odottelin puuron kypsymistä. Sytyttelin kuitenkin jo hämärää valoa kotiimme odottaen lasten heräämistä. <3

Koiramme Kerttu joka tunnetusti vetää sikeitä aamusta iltaan ja illasta aamuun, kirjaimellisesti sekoaa jouluna kun kotonamme on kalkkuna. Kerttu oli viimeinen joka kodissamme yöllä kävi nukkumaan ja ensimmäinen joka oli aattona hereillä. Koira istui keittiössä sinne mennessäni odotellen jos jääkaapin ovi aukeisi...

 

 

Jouluaatossa itselleni tärkeä hetki on, kun muu perhe on unessa ja hiljaa hääräilen yksikseni ja odottelen alkavaa aattoa kunnes lapset herää. Tunnelmaa tuo hääräilyn kekselle hämärät valot ja kynttilät.

 

 

Perinteisesti Taneli-tonttu oli jättänyt jälleen karkkikartan kuusen alle. Tänä vuonna vihjeet olivatkin todella vaikeita, mutta hienosti ne tuli ratkaistua ja lapset saivat suunsa makeaksi ennen aamupalaa.

 

 

Harvinainen hetki kun lapset mahtuvat nojatuoliin vierekkäin istumaan ja vieläpä sovussa. Joulun taikaa se tämäkin! ;) Siinä se sisarukset arvuuttelivat Tanelin karkkikätköjä...

 

 

 

 

Aamupalalla uuniriisipuuro ja vastapaistetut sämpylät kahvin kera maistuivat paremmin kuin hyvin.

 

 

Poika toi ostamansa lahjapaketin ja toivoi sen avaamista aamupalan jälkeen jotta saisin sen heti käyttööni. Siispä siirryin olohuoneeseen nauttimaan kahvia uudesta Muumimukistani. <3 Aamulla lahjasäkki kiinnosti lapsia kovasti ja availimme paketteja yhdet aina silloin tällöin.

 

 

Jouluaattoisin olemme ajaneet vanhempieni mökille hakemassa isäni savustaman lohen. Samalla käymme läheistemme haudoilla jättämässä kynttilät. Tämä on jouluaatossa se hetki kun ikävä iskee joka ainoa kerta Pappani haudalla. Vaikka haudalla tulee käytyä pitkin vuotta, jotenkin jouluna on ehkä aikaa miettiä asiaa enemmän ja tuntuu että joukosta puuttuu jotakin tärkeää.

 

 

Mökillä juotiin vielä kaffeet ennen kotiin lähtöä.

 

 

Saunan laitettua lämpeämään jäi iskä lasten kanssa ulos ja itse jäin valmistelemaan jouluruokaa ja kattausta. Joulukattaus tänä vuonna oli kovinkin yksinkertainen.

 

 

 

Ulkona oli kaunis ilma, Jouluaatoksi ei olisi voinut toivoa parempaa ja ikkunoista pyrki kaunis luonnonvalo sisään.

 

 

Ennen ruokailua käväisimme vielä saunassa kuunnellen samalla joulumusiikkia. (Kun rakensimme ja mies halusi välttämättä saunaan asentaa kaiuttimet, olin sitä ajatusta kovin vastaan. Onneksi en pitänyt päätäni vaan annoin kaiuttimien tulla, sillä ne ovat olleet kovinkin suosiolliset perheemme kesken.)

 

 

Kuten viimekin vuonna, myös tänä vuonna pidimme Jouluaaton ajan byjamabileet. Me saunanraikkaat naiset puimme omat joulubyjamat päällemme ennen ruokailua. Pojille oli omat asusteet, mutta eivät olleet halukkaita julkaisemaan kuvaa. :)

 

 

Vuoden odotetuin hetki oli alkamassa: Jouluruokailu!

 

 

Saarekkeella oli mallaslimppua, ruissipsejä sekä juustoja ja levitteitä.

 

 

Saarekkeen ylätasolla oli snack-paloja.

 

 

* Vihreä fetasalaatti

* Rosolli

* Sienisalaatti

* Kylmäsavustettu lohi

 

* Savustettu lohi

* Kalkkunaa

* Lihapullia

* Punajuuri-auralaatikko

* Lanttulaatikko

* Perunalaatikko

* Maksalaatikko

 

 

Olen supistanut joulupöytäämme ja pöytämme sisälsi vain sitä mitä tiesin perheemme syövän. Siitäkin huolimatta lautanen oli aivan täynnä ja vatsa vieläkin täydempi. Lapset ilmoittivat että he eivät perunaa jouluna syö ja niin päätin että perunat jääkööt pois ja äitini valmistama karjalanpaisti sulatettakoot vasta uudeksi vuodeksi.

 

 

Ruokailun jälkeen oli hetki sulateltava ruokaa sohvalla löhöten yhdessä lasten kanssa. <3

 

 

Hetken huilaamisen jälkeen aloitimme ensimmäisen lautapelin ja joimme kahvit samalla (ja minä uudesta kupistani tietenkin!).

 

 

Kun peli oli pelattu oli aika taas huilata hetki. Taisinpa tässä välissä vielä torkahtaa sohvalle joka oli hyvä juttu, sillä alkuillasta alkanut pieni väsymys väistyi vaikka nokoset olivatkin kovin lyhyet. Tytär pelaili ja pojat kasasivat poikamme lahjaksi saatua jääkiekkomaalia.

 

 

Me tytöt saimme välillä käydä antamassa neuvoja kasaamisen suhteen ja olimme vieläpä jopa oikeassa! :)

 

 

Availimme lahjoja pitkin aattoa aina paketti kerrallaan pikkuhiljaa. Lahjaksi koko perheelle tuli uusi lautapeli jota aloitimme pelaamaan. Pelasimmekin sitä pari kertaa koska peli vaikutti kovin mielenkiintoiselta ja hauskalta!

Tämän pelin jälkeen otimme vielä Muuttuva Labyritti-pelit jonka jälkeen aaton pelit oli pelattu.

 

 

Aatto alkoi käydä jo pitkälle iltaan. Lahjat olivat avattu ja lapset olivat tyytyväisiä niihin. Oli hienoa että tänä vuonna lahjoja oli suhteelisen vähäinen määrä, mutta sen sijaan määrän oli korvannut laatu. Viimeinkin lasten toiveet lahjoista ovat käytännöllisiä ja ajattomia eikä nurkkiin kertynyt yhtäkään turhaa "tilpehööriä". Pojalle suosikkilahjat joita oli toivonutkin: jääkiekkomaali ja -kiekot, karttapallo, urheiluliikkeen lahjakortti, käsikoru ja hänen itse valitsemansa Finlaysonin pussilakana. Yllärinä tuli Lakko-huppari ja Lakko-sukat jotka olivat silminnähden onnistunut lahja.

Tytär sai mm. kellon, tietokonepelin, kuulokkeet, vaatetta, Finlaysonin pussilakanan, kalenterin, Kastehelmi-astiastoa, yöpuvun. Suurin lahja taisi kuitenkin olla liput Antti Tuiskun Mun on pakko twerkkaa-kiertueelle! <3

 

 

Aattoillan lopulla alkoi allergiani ilmoitella mielipiteensä hyasintista. Tyhmä kun olen ja sen kotiimme ostin. Nautin sen tuoksusta kovasti ja typeränä joka vuosi yritän josko se nyt onnistuisi, mutta kun ei.. Jospa nyt viimein uskoisin ja päätän tämän olleen viimeinen vuosi kokeilulle.

 

 

Ilta oli lähenemässä kohti yötä ja katselimme vielä elokuvaa mieheni kanssa sillä aikaa kun lapset fiilistelivät lahjojaan. Klo 1 jälkeen taloon saapui hiljaisuus ja koko perhe siirtyi nukkumaan. Jälleen kerran taakse oli jäänyt ihana Jouluaatto. Jouluaaton parhautta on se, että ei ole kiirettä, aikataulua eikä arkityötä. Saa vain olla ja elää ilman ohjelmaa. Jouluaattomme piti sisällään (jatkuvan karkinsyönnin lisäksi) yhdessäoloa, rentoa olemista ja rauhoittumista. Juuri sitä mitä jouluna pitääkin olla.

Arki kun on kiireistä ja täynnä velvollisuuksia, on hyvä saada pyhitettyä Joulusta tärkeä päivä jolloin velvollisuuden eivät paina. Vaikka näen paljon vaivaa jouluumme ja kerään univelkaa sitä järjestäessäni, sitä tekee omasta tahdostaan kaikkensa sen eteen että lapsille siirtyisi Joulusta perinne joka jatkuisi pitkälle heidän elämään. Ja niinkuin meistä moni varmaan ajatteleekin samoin: mikään ei voita sitä tunnetta kun olet antanut kaikkesi ja perhe saa vietettäväksi päivän joka jää varmasti mieleen pysyvästi.<3

Jouluaaton jälkeen aina heitän äänettömän toiveen ilmoille siitä, kuinka toivoisin lasten olevan aina lapsia. Arjessa sitä toisinaan toivoo kunpa vain kasvaisivat ja nopeasti! :D Kuitenkin keskustelimme mieheni kanssa siitä, että kun lapset ovat kasvaneet niistä jouluista joihin kuuluivat joulupukit ym ja niiden poisjäämistä aikoinani jopa surin. Tuntui että ne kiitlokuvamaiset lapsuudenjoulut ovat ohi. Mutta näin ei käynytkään. Ikäänkuin joulun viettokin muuttaa lasten iän mukana muotoaan ja joulut tuntuu edelleen joululta, vaikka ikkunamme takana eivät tontut enää koputtele eivätkä Joulupukit saa enää uskottavuutta.

Millainen jouluaatto Sinulla oli?