Perinteisesti, marraskuun viimeisenä päivänä kotiimme kasaantui koristeltu joulukuusi. Tämä oli yksi vuoden odotetuimmista hetkistä, melkein yhtä odotettu kuin itse aatto. Suurempaa joulun laittoa en vielä silloin aloittanut (ai kuusen pystytys ei ole muka suurta..), vaan joulua levitetään kotiin pikkuhiljaa joulukuuta edetessä. Lapsille oli suunnitteilla aiempien joulusukkien tilalle tänä vuonna toisenlainen joulukalenteri ja se muodostui tänä vuonna pienistä pussukoista.

 

IMG_8766%20%282%29.jpg

 

IMG_8767%20%282%29.jpg

 

Joulu ja sen läheneminen on paljon muutakin kuin koristeita. Itselleni joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaa tietynlainen "joulu-mielentila". Vuoden viimeinen kuukausi laittaa kelaamaan vuoden tapahtumia ja sitäkin kautta osittain herkistää mieltä. Lisäksi jouluna kaipaan tiettyjä läheisiäni enemmän, menetettyjä erityisesti. Toki heitä ikävöi muutoinkin, mutta joulu tuo ekstaikävän tunteen mukaan.

Lisäksi muistelen paljon omia lapsuusmuistoja, voi että miten ne ajat säilyvät muistoissani ikuisesti. Jollakin erikoisella tavalla ikäänkuin surenkin sitä, että se aika ei ole enää samanlaista aikuisena mitä se oli silloin lapsena. Kun kaikki oli niin jännittävää ja ympärillä leijui tietynlainen tunnelma joka huokui iloa ja rakkautta, siitäkin huolimatta vaikka äitini kertoi kuinka veljeni kanssa lähinnä tapeltiin ja kiukuteltiin jouluisin kun molempia taisi jouluaaton odotus jännittää liikaa. :D

 

IMG_8776.jpg

 

Joulu on tapa jatkaa kotonamme opittuja perinteitä ja jotta omieni lasteni joulu saisi olla samankaltainen kuin omani, olen valmis panostamaan joulun aikaan todella paljon. Meidän perheemme joulu on lähinnä sitä fiilistelyä ja joulun tuoksuja enemmän kuin koristeet. Jouluna muistamme myös vähäosaisia perheitä ja otamme osaan keräyksiin ja lapsille niistä kertominen saa aikaan todella hyviäkin keskusteluja siitä, että nallekarkit täällä maailmalla ei todellakaan mene tasan. Tiettyyn rajaan asti meillä on mielestäni velvollisuus auttaa muita ihmisiä.

 

IMG_8846.jpg

 

Vaikka pidän kovasti perinteistä ja niiden jatkamisesta, luonteeltani rakastan ylikaiken rikkoa niitä ja repiä rajoja laajemmiksi. Kaikkea ei tarvitse noudattaa perinteisen mukaisesti vaan mielestäni arjessa ja juhlassa kuulua näkyä oman perheen persoona. Myös me olemme rikkoneet perinteitä ja luoneet uusia ja aivan omia sellaisia.

 

IMG_8841.jpg

 

Joulu on omien lasten myötä saavuttanut sen oman "kadotetun lapsuusjoulun" (kiitos tälle aikuisuus kun pilaat sen!) ja lasten kautta on todellakin saanut elää vahvasti joulua ikäänkuin uudelleen. Heidän kauttansa on sama jännityksen tunne pysynyt sisällä kun on saanut itse sitä heille rakentaa. Eräänlainen luopumisen vaihe tämäkin joulu on, sillä lastemme toiveesta joulupukki ei ole enää kotiimme tervetullut. Luulen että itselleni tämä on kovin juttu, sillä tiedostan että se aika johon olin valmis panostamaan kaikkeni, muuttaa muotoaan samalla kun lapset kasvavat. Tosin, tämä on tapa luoda uusia perinteitä jouluun.

Perinteistä kuitenkin Taneli-tontun vierailu aattoaamuna on ja pysyy, PISTE. Siitä en luovu edes lasten toiveesta vaikka olisivat jo aikuisia. ;)

 

IMG_8831.jpg

 

Kuitenkin Joulun aika on samalla vuoden onnellisinta aikaa itselleni. Vaikka edellämainitut mietteet saattavat vaikuttaa negatiiviselta ja synkältäkin, niin niitä se ei kuitenkaan ole, päinvastoin. Joulu ei ole vain joulu, se on elämystä suurella tunteella.

Se josta olen todella onnellinen ja annan itselleni suurimman kiitoksen on se, että olen oppinut että Joulustressiä ei ole olemassa vaan se on itse itselleen luotu maailman turhin tunnetila. Olen karsinut Joulun alla kaiken sen pois joka tuottaa stressiä itselleni vaikka ne olisivat kuinka perinteisiä asioita tahansa.

Tärkeintä Joulun valmistamisessa on se, että sitä saa myös itse kokea, nähdä ja tuntea.

 

IMG_8822.jpg

 

Mukavia hetkiä teille jokaiselle joulun odotukseen. <3