Käsittämätöntä, siis todella käsittämätöntä että viimeisestä julkaisemastani postauksesta on vuosi aikaa. Samaan aikaan se tuntuu jopa harmilliselta, sillä näinkö nopeasti aika vain kulkee..? Kulunut vuosi piti sisällään todella paljon tapahtumia enkä rehellisyyden nimissä olisi pystynyt pitämään blogiharrastamistani yllä. Haaveilen paluustani tämän pariin, mutta en uskalla luavata milloin ja kuinka aktiivisesti pystyisin tähän panostamaan. Jää nähtäväksi.

Kuitenkin, blogissani on perinteeksi muodostunut julkaisu Jouluaattomme viettoon. Kiinnostaako nähdä jos jonakin päivänä onnistuisin kasaamaan kuvia ja tekstiä aatostamme kasaan? :)

Mutta mitä vuosi on pitänyt sisällään. Paljonkin. Vuoden aikana koimme kaksi suurta menetystä ja surua. Marsupoikamme Sampo kuoli keväällä, vaikka viimetippaan annoimme kaikkemme ja yritimme sairaudeltaan pelastaa. Luonto päätti kuitenkin toisin.

Syksyllä sitten tapahtui se mitä pitkään olimme jo pelänneet, sillä luonnollisesti tiesimme ajan olevan minä hetkenä hyvänsä käsillä. Koiramme Kerttu lähti koirien taivaaseen pari kuukautta ennen kuin olisi täyttänyt 16 vuotta. Helpottavinta on että lähtö oli rauhallinen ja kaunis, koko perhe hänen vierellään ilman draamaa. Kun ensimmäinen oire mahdollisesta poismenon lähenemisestä oli havaittu, päätimme että osoitamme suurinta rakkautta lemmikillemme sillä, että päästämme hänen mennä. Koti tuntuu toisinaan kovinkin tyhjältä, mutta uuteen koirattomaan arkeen on jotakuinkin jo totuttu. Aina välillä on päiviä kun järjetön ikävä iskee.

No, kotimme ei ole täysin lemmikitön sillä... Keväällä kun rakas Sampo kuoli, päätimme ottaa kaksi tyttö marsua. Kotiimme muutti Varpu ja Hilla, Kerttu hyväksyi myös heidät (kuten aina aiemmatkin lemmikit) laumaansa. Keäsällä sitten koettiin melkoinen yllätys kun nämä meidän tytöt lisääntyivät kolmella marsuvauvalla. :D Yksi vauvoista sai jäädä meille, kahdelle löydettiin ihanat kodit. Samaan aikaan toinen "tytöistä" lähti pieneen toimeenpiteeseen jotta lisäylläreitä ei enää tulisi.. ;) Kaiketi erikoinen ja hauska juttu, sillä tämä tapahtuma oli perheessä kyllä aika iloinenkin juttu. :)

Kaiken tämän keskellä omalla harrastusrintamalla saavutin jotakin mitä olen hakenut. Pärjäsin syksyn body fitneksen SM-kisoissa sijoittuen hienosti. Homma jatkuu ja pyritään kehittymään lisää.

Perhearki muutoin jatkaa samaa kulkuaan, töitä, koulua, harrastuksia ja arkea. Vuosi oli antoisa ja hyvä, menetyksistämme huolimatta.

TOIVOTAN TEILLE JOKAISELLE ONNELLISTA ALKAVAA UUTTA VUOTTA 2019!