Palataan hetkeksi Jouluun, sillä perinteinen jouluaattomme postaus on viimeinkin valmis ja moni teistä halusi vielä näin kevään saapuessa sen lukea.

Aattoa edeltävänä iltana valmistelin saapuvaa aattoaamua. Lapset olivat ommelleet omat tonttulakit ja laitoin jokaisen oman tonttulakin odottelemaan aamiaiselle saapumista. Illalla katoin pöydälle valmiiksi aamiasien astian ja pyörittelin sämpylät valmiiksi kylmäkohoamaan yöksi jääkaappiin.

 

 

Kuten aiempinakin aattoina, laitoin kellon soittamaan aamuaikaisella jotta joulupuuro ehtisi valmistua ennen muiden perheenjäsenten heräämistä. Samalla paistoin kohotetut juustosämpylät, jotta aamiasella on saatavilla vastapaistettua leipää.

 

 

Menin vielä huilailemaan itsekin takaisin sänkyyn hetkeksi ja odottelin lasten heräämistä sillä ennen aamupalaa olisi tiedossa jotakin perinteistä ja tuttua...

 

 

...Taneli-tontun aarrekartta! Tämä perinne on kulkenut vuosien ajan jouluaatossamme alusta asti. Aattoaamuina kuusen alle on ilmestynyt Tanelin kirje ja mukana yleensä jokin pieni yhteinen lahja. Ensimmäiset aarrekartat olivat piirrettyjä vihjeitä missä karkki sijaitsee, vuosien saatossa vihjeet muuttuivat tavutettuihin teksteihin ja sen jälkeen hieman haastavampiin ja vuosi vuodelta hieman ajatustyötä vaativimpiin vihjeisiin. Viime vuonna vihjeet olivat englanniksi kirjoitettuja ja tänä vuonna Taneli oli huomannut kuinka isoiksi nämä lapsukaiset ovat jo kasvaneet, sillä tänä vuonna aarrekartta toimi seuraavasti: Taneli oli kirjannut ylös eri tehtäviä joita piti suorittaa (joissakin kohdissa oli määritetty jopa kellon aikoja) ja tehtävän jälkeen sai lahjapussista ottaa itse valitseman lahjan avattavaksi. Tästä riitti ohjelmaa koko päiväksi ja lahjoja sai tätä kautta avata pitkin päivää silloin tällöin. Lisäksi tämä oli oiva harjoitus harjoittaa pientä malttia. ;)

 

 

Taneli-tonttu on ja pysyy jatkossakin ja olen lapsille kertonut että vaikka he olisivat kuinka isoja niin tämä ohjelmanumero jatkuu vuodesta toiseen siitäkin huolimatta ja piste. :D

 

 

 

Aamiainen sai alkaa! Aattoaamuihimme kuuluu riisipuuro. Tänä vuonna puuron kanssa oli luumusoppaa ja tuoretta sämpylää.

 

 

Kun aamupala oli syötynä, siirryimme olohuoneeseen tv:n äärelle katselemaan ohjelmia. Itse nautin rauhallisesta aamusta kahvikupposen kera.

 

 

Kun aamupalaa oli hetken saanut sulatella, lähdimme käymään hautausmaalla muistamassa poisnukkuneita rakkaitamme. Lasten aarrekartassa oli tehtävämerkintänä kurkata auton takaluukkuun hautausmaalta lähtiessämme ja sieltä löytyivät Tanelitontun piilottamat lahjat molemmille. ;)

Hautausmaan käynnin jälkeen piipahdimme vanhempieni mökillä hakemassa isäni savustaman lohen. Samalla jäimme nauttimaan mummin kahvipöydän antimia.

 

 

Kotiin tullessamme odottelimme saunan lämpeämistä ja valmistelin samalla jouluruokailun kattausta. Tämän vuoden kattauksessa kaitaliinan virkaa toimitti aaltopahvi. Kattauksen väritys oli valkopunainen.

 

 

Valmistelin ruokia siihen malliin että saunasta tullessamme saisimme aloitella ruokailua.

Tänä jouluna vietimme koko joulun perheen kesken, joten olimme sopineet että tämä joulu vietämme pyjamat päällä. Olin ostanut meille joulupyjamat: minulla ja tyttärellä oli valkopunaraitaiset kokopuvut, iskällä ja pojalla harmaat. Ihanan rentoa!

 

 

Pöytä oli katettuna ja se sisälsi seuraavaa:

 

 

* Ruissipsejä

* Juustoja

 

 

* Savustettua lohta

* Kylmäsavulohta

* Graavilohta

 

 

* Rosollia

* Sienisalaattia

* Vihreää fetasalaattia

 

 

* Lihapullia

* Kalkkunaa

* Mustaherukkahyytelöä

 

 

* Perunalaatikkoa

* Lanttulaatikkoa

* Maksalaatikkoa

 

 

 

 

Kun kaikki oli valmiina, himmensin valoja ja laitoin taustalle hieman soimaan joulumusiikkia.

 

 

 

Kyllähän jouluruoka aina vain maistuu jokaisena vuotena niin hyvältä.

Tämä vuosi oli ensimmäinen joulu lasten syntymän jälkeen (12 vuotta se kesti!) että jouluruokailu sujui niinkuin olen sen haaveissani aina toivonut sujuvan: että ympärillä vallitsee rauhallinen tunnelma ja kaikki ruokailevat rauhassa, jokaista ruokalajiketta maistetaan, ruokaa haetaan lisää ja kaikki saavat ruokarauhan. Moni joka tietää lapsiperheen ruokailutilanteet todennäköisesti samaistuu, että tuo todellakin on melko haastava haave. :D

Jes! Kerrankin tuntui siltä että vaivannäköäni arvostettiin ja se haaveidylli jouluruokailusta minulle suotiin. Kiitos!

 

 

Ruokailun päätteeksi ikäänkuin jälkkäriksi lapset halusivat että avaisin heidän ostamat paketit. <3

 

 

Tyttären paketista paljastui suloiset korvakorut. <3

 

 

Ja kuinka ihana tuo pojan askartelema paketti olikaan. <3

 

 

Poika antoi ihastuttavan muumimukin ja päälleviivaustussin sekä meikäläisen herkkukarkkia. <3

 

 

Pitkin aattoa pelailimme erilaisia pelejä. Ruokaa sulatellessa pelasimme pari kertaa Afrikan tähteä.

 

 

Ennen aattoa kyselin toiveita aaton jälkiruoasta ja perhe antoi yksiselitteisen vastauksen siitä, että pelkkä karkki riittää. Koko perhe kun on niin kovasti karkin perään, totesin että näinhän se kyllä on. Pidin huolen että myös meikäläisen jälkkäri tulee varmasti hoidetuksi ja olin ostanut itselleni lempparini Twist-pussin. Kummasti pussi katosi tv:n äärellä.

 

 

Alkuillan edetessä availimme lahjoja lisää ja siitäkös lapsukaiset olivatkin riemuissaan. :)

 

 

Lahjavinkkinä annan kuvassa näkyvän kirjan. 10 vuotiaamme pojanviikari joka ei juurikaan kirjoista välitä innostui tästä kirjasta aivan mahdottomasti! Tämä jos jokin on oiva keino lievittää kynnystä avata kirjan kantta ja tutustua kirjoihin. Toivottavasti tämän myötä poika innostuisi kirjoista enemmän. Tutustukaa tähän kirjaan ja ottakaa vinkkinä lahjaideaan. ;)

 

 

Ilta teki tuloaan ja vietimme sitä rennosti vain oleskellen. Lapsukaiset touhusivat saamillaan lahjoillaan ja välillä aloitimme taas uutta peliä.

 

 

Otimme pelierän tytöt vastaan pojat. Pelin ohella piti hieman tankata suolaisia suupaloja makean karkin perään. ;)

 

 

Vuosi vuodelta huomaa sen, kuinka joulutkin muuttuvat lasten kasvaessa. Aiempina jouluina lapset menivät aikaisemmin jo nukkumaan ja kun heidät oli peitelty sänkyihin, aloimme mieheni kanssa katselemaan vielä elokuvaa ja herkuttelimme suklaata. Oi niitä aikoja... ;)

Nykyään aatot päättyvät niin että me vanhemmat siirrymme jo nukkumaan ja nuoret jatkaa valvomistaan. He tulevat sanomaan meille hyvät yöt ja jatkavat puuhiaan lahjojensa parissa.

 

 

Viimeinkin se aatto oli lopuillaan ja talo alkaa hiljentymään. Tämä jouluaatto sujui hyvin rauhallisesti ja rennosti, juuri niinkuin sen haaveilenkin aina menevän. Joka ainoa vuosi jouluaaton jälkeen mietin, miksi nämä joulut eivät voisi iäti pysyä samanlaisina: olisimme aina juuri tämänlainen perhe jossa lapset ovat pieniä ja me vanhemmat vielä nuoria. Jos jotakin voin ennalta surra vaikka tiedän sen turhaa olevan, joulujen vuoksi toivoisin lasten pysyvän aina lapsina. Joulu on minulle se vuoden tärkein päivä johon haluan panostaa kaiken. Toivon että jouluista jäisi lapsille pysyvä muisto perinteistä ja joulun tunnelmasta. Voi kunpa nämä joulut antaisivat heille perinteitä myös omiin tulevaisuuden jouluihin omien mahdollisten perheiden keskelle.

Onnellisten päivien jälkeen on todettava kuinka paljon rakastan meitä. <3