Lauantaina tulee kuluneeksi vuosi siitä kun Pumpuli lähti eräänä aurinkoisena iltapäivänä pupujen taivaaseen. Tapahtuma olikin kovin surullinen, sillä se oli perheemme ensimmäinen kokemus lemmikin poismenosta. Aikoinaan niin paljon kuin vastustinkin ajatusta yhdenkään jyrsijän tai jäniseläimen ottamista meille vaikka lapset sitä niin toivoivatkin, myönnän että ikävä on silloin tällöin tätä pientä karvapalleroa vieläkin...

 

 

 

Kertun ja Pumpulin ystävyys oli hyvin tiivis ja he muodostivat yhteenkuuluvan kahden persoonan lauman keskenään.

 

 

 

Kerttu olikin tuolloin Pumpulin kuoleman jälkeen jonkin aikaa hyvin levoton ja etenkin iltaisin vaelteli ja kuljeskeli levottomasti ympäriinsä aivan kuin aavistaen että jokin oli muuttunut.

 

 

Vaan suru ei kauaa Kerttua vaivannut sillä uusi kaveri saapui kotiimme vuosi sitten. Sinä päivänä vanhan karvarouvan ilme oli astetta kirkkaampi! ;)

Ja taas tämä ihmisväki on kiintynyt uuteen perheenjäseneen ja joskus on edessä taas lohduttomat itkut itkettävänä...

 

 

Nauti Pumpuli-palleroinen siellä jossakin, pupujen taivaassa, vanhuudesta ainaisessa vapaudessa vauhdikkaineen iloloikkineen. Syö yllinkyllin porkkanoita ja heinää sekä papanoi ilolla ja huolettomasti ympäriinsä. Paukuta takajaloillasi ja nirsoile edelleen ruoasta mitä et missään nimessä edes aiokaan maistaa. Ole vieläkin utelias ja halua nähdä ja tutkia ympäristöäsi yhtä innokkaasti. :) Tuomme haudallesi lauantaina kukkasia ja muistelemme sinua.